XIII Siionin Jou!

Joulua valmistellaan tässäkin perheessä. Kun ei isä n:o 99 osaa leipoa eikä halua askarrella joulukortteja, hän saa lukea pienimmille. Päähänkin sattuu vielä se toissapäiväinen. Lue vaikka tuosta Siionin Keväästä lasten kirjeet, neuvoo Jaana.

Siinäpä kiireen keskellä mukava rentoutuminen, pari lasta siinä vieressä ja lasten kirjeet! Mutta isä n:o 99 ei pysy nytkään asiassa. Miksi hänen pitää räpätä ne kirjeet? "Täälläkir-joittaa-Niina-viis-vuotta-meilonkuusilasta-la-la-la-lasta-jou!" Lapsilla on toki hauskaa, mutta vaimo käy torumassa ovella. Lasten kirjeitä onkin sivukaupalla.

Siitä lapset innostuvat kirjoittamaan Siionin Kevääseen. Riitaa tulee 7-vuotiaan tekstistä: "Jumalan terve! Meidän perheeseen kuuluu isä, äiti, Nelson ja n lasta." Pölijä, Nelson ei kuulu meidän perheeseen! Kuuluupahan, se käy meillä melekeen joka päivä! Hauskaa tämä kaikki kuitenkin on. Isä n:o 99 innostuu piirtelemään, julkaistaisiinkohan nämä Siionin Keväässä?

(Isä n:o 99 piirtää vanhan sarjakuvansa, Teräspuhujan. Tällä kertaa Koillismaalla mummot itkee, kun ei ole seurojen pitäjää. Kaukana Oulussa Teräspuhujan kaukohakulaite piippaa, ja hän liitää viitta selässä Koillismaalle seurojen pitoon. Viimeisessä kuvassa mummot hymyilevät rivissä ja kiittävät yhteen ääneen.)

Lapset ihastuvat, niinkuin aina isä n:o 99:n piirroksiin. Mutta isä n:o 99:n vaimo on realisti: ei ne julkase tuota, ei sitä edellistäkään laitettu lehteen, usko jo! Ai jaa. Ehkä lastenlehteen ei sovi tämä formaatti, arvelee isä.

Plop, ideasta seuraava!

Siinä illan aikana isä n:o 99 muotoilee kokonaisen SRK:n nuortenlehden sarjakuvansa ympärille. Asiat puhutaan nuorille niiden termein! "Lanit vai seurat?" "Ei ee ässää joka päivä!" "Firman äksöni on oikeesti hyvä juttu!" No, isä n:o 99 tunnustaa itsekin teennäisen maun, joka jo otsikoissa paistaa, mutta jo hän näkee mielessään nimensä SRK:n nettisivuilla nuorisolehden toimittajana, lehden nimikin jo keksittynä (ks. otsikko).

Mutta isä n:o 99:n vaimo hakee miestään avuksi keittiöön. Hän vilkaisee konsepteja, ja tuhahtaa, ettei nuo nyt ainakaan mene läpi. Sitä paitsi niillä - tai siis meillä - on jo se Kapsäkki.

Ai mikä? Kapsäkki. Siis nuorisolehti? Niin, alkaa ensi vuonna kait ilmestyä.

Ai jaa.

XII Tälli

Isä n:o 99 ja Nelson tapaavat marketin kassalla.

- Ei tullut sinusta puhujaa seuloihin.

Nyt lukija luulee, että isä n:o 99 häpeää tällaista puhetta marketin kassojen ja asiakkaiden kuullen. Ei, ehei! Hän on yllättävän sinut ns. hengellisen taustansa kanssa. Johtuuko se siitä, että heidän perheensä suviseuravalmisteluja uutisoitiin paikallislehdessä paria vuotta aiemmin? Ehkä.

- Eipä tullut, vastaa isä n:o 99.
- Halijottelit ihan hukkaan, sanoo Nelson, jostain syystä vedet silmissä. Mihin tämä nyt johtaa, käy isä n:o 99:n mielessä.
- No niin.
- Mutta kyllä me keksitään sulle tehtävä sii-oo-nissa, lohduttaa Nelson.
- Kyllä keksitään juu, oikeassa olet.
- Ja tälkiä että sinä säilyt uskomassa, kailottaa Nelson.
- Sepä!

Isä n:o 99 maksaa ostoksia. Hänen lapsensa riehuvat ostoskärryjen takana. Rauhoittukaapas nyt, hän sanoo. Oi mull' on onnen päivä, aloittaa Nelson siinä kassojen edessä. Isä n:o 99:n bonuskortti tippuu maahan. Se on Nelson taas tuntemisissa, ajattelee isä n:o 99 kumartuessaan lattiaa kohti. Eipähän pääse tämän paikkakunnan lestadiolaiset ylpistymään, ajattelee hän.

Mutta lapset, eihän ne rauhoittuneet. Ja nyt! Voi voi, ostoskärryillä jysäyttävät isä n:o 99:ää suoraan otsaan. Isä n:o 99 selälleen siihen lattialle päätään pidellen. Verta!

Marketin kassat rientävät siihen paikalle. Lapset katsovat hölmistyneinä. Ei tässä mitään, sanoo isä n:o 99, jos vain puhtaan nenäliinan jostain tähän ottaan saisin.

Myös Nelson huomaa uskonystävänsä siinä selällään. Nelson luulee, että isä n:o 99 kuolee! (Hän, miesparka on nähnyt lähisukulaisensa kuolevan tapaturmaisesti, siitäkö joku takauma?) Nyt on kiile, hän älähtää ja harppaa isä n:o 99:n viereen. Taivaaseen sinä pääset vaikket puhujaksi päässykkään, hän kyynelehtii isä n:o 99:n naamalle - ja siunaa kuolevan vielä kerran, vähän niin kuin varmuudeksi.

Nyt se näkee taivaan! huusi Nelson, kun isä n:o 99 räjähti nauruun. Antakaa laastaria, sanoo isä n:o 99. Laastalia, huusi Nelsonkin siihen.

Piti siihen muutama tikkikin laittaa. Ja marketin kassat tykkäävät "suloisesta" Nelsonista yhä enemmän, se vielä tähän sanottakoon.

XI Isä n:o 99 pussaa Määttää

Isä n:o 99 alkaa olla jo sinut tulevaisuutensa kanssa. Viimeistään keväällä siis nousen vuorollani tuonne eteen, avaan Raamatun, aloitan puheen, kansa hiljentyy kehotuksestani rukoukseen, jonka minä vedän, luen tekstiä, jota selitän, ihmiset - jos niin sattuu - herkistyvät, kun julistan synninpäästöä, nostavat kätensä, jolloin siunaan heidät vaikka yksi kerrallaan, muistan sitten lapset ja nuoret erikseen, lopuksi valan ihmisille toivoa, sanon aamenen ja laskeudun alas.

Ja jos minulta kysellään rauhanyhdistyksestä, aloitan vastaukseni sanomalla "meillähän on niin..." tai "me uskomme yksinkertaisesti niin, että...". Isä n:o 99 vilkuilee puhujien kahvipöytään, jossa kerrotaan kaskua vedet silmissä nauraen. Eli tätä kaskuperinnettäkin olisi ruvettava kertaamaan.

Joku voima saa hänet jopa uskomaan, että näin sitä vain hänen elämässään on tarkoitettu. Nuo mummot ja muu seurakunta näkevät jotain jumalallista. Mutta sittenkin! Puhunko minä sitä, mitä kuulen muiden puhujien sanovan, vai kerronko omin sanoin tämän maailmankatsomukseni ja miten Raamatun sanomat sen kautta näen? Onko siinä eroa? Saako olla?

Näin siis hänen päässään. Muttei yksin näin: toinen, yhtä suuri voima kieltää kokonaan kaiken. Tämä on joku moka, kohta kaikki perutaan. Isä käy jopa Dressmanilla halpoja pukuja katsomassa. Jos tollasessa aloittaisi, hän hypistelee tummanharmaata takkia, mutta samalla parahtaa mielessään, että tää on ihan pöljää.

Viljo on hämillään. Hän on uskonut lujasti siihen, että isä n:o 99 on tarkoitettu seurakuntaa palvelemaan saarnaviran tehtävässä. Jaana, isä n:o 99:n vaimo sanoi miehestään, että se ei sovi sellaiseen, se on höpelö. Sitäkö se konttaaminen siellä oli? Oliko se leikkiä? Vai onko isä n:o 99 pohjimmiltaan tällainen heikko veli? Voiko se sortua kovassa paineessa?

Seuraava käänne.

Kauppatieteen maisteri, ekonomi Määttä etenee urallaan. Yritys, jossa hän on töissä etsii piiripäällikköä isä n:o 99:n ja muiden ystäviemme kotikaupunkiin! Pesti on mieluisa, joten tämä 10-lapsinen perhe muuttaa.

Siionissa viesti kiirii, ja Viljokin kuulee: paikkakunnalle on muuttamassa nuori puhujaveli perheineen! Määttä on nimi. Viljo ristii kätensä ja sopertaa: tämä on vastaus, tapahtukoon sinun tahtosi, päästä meidät pahasta! (Mistä pahasta, kysyy blogisti kummissaan?) Asia alkavat selkeytyä.

Eräissä sunnuntaiseuroissa Viljo lähestyy isä n:o 99:ää taasen. Miten veljellä on mennyt, hän kysyy iloisesti. No tässähän tämä, vastaa isä n:o 99 ja odottaa, mitä asiaa Viljolla nyt on.

Viljo saa asiansa esitettyä, mutkikkaasti selitellen, mutta kuitenkin niin, että isä n:o 99 tajuaa välähdyksenomaisesti. Meille on tänne muuttanut tämä Määtän perhe, puhujaveli on tämä Määttä. Nyt on seurakunnan pyyntö kuultu. Sinäkin, isä n:o 99, ysärihän sinä minulle olet, hehe, olet ollut meidän mielissämme. Nyt kuitenkin seurakunnassa on ajateltu, että annetaan sinun vielä kasv... talostella aivan vielä rauhassa.

Nyt Viljo taisi narrata, ei kukaan ole mitään puhunut siitä, että isä n:o 99:n prosessi keskeytetään, mutta jos se nyt menisi näin. Viljo uskoo vakaasti, että seurakunta on varmasti samaa mieltä kuin hänkin. Näin kai se sitten onkin, varmistuu myöhemmin.

Mikrosekunnin ajan isä n:o 99:n mielessä käy pettymys: eikö sittenkään. Sitten hänet valtaa huumaava vapauden tunne! Viljo hymyilee hänen vieressään, mutta hän näkee vain auringon, kesän, järven, vaimonsa silloin vuosia sitten hääpuvussa, vuoriston, lintuparven...

Viljo tarkkailee isä n:o 99:ää hetken, tämä istuu suu auki ja katsoo jonnekin kaukaisuuteen. Onhan tämä iso asia meille kaikille, hän ajattelee. Viljo muistaa, kuinka isä n:o 99 sanoi Jeesuksen olevan yläkerrassa. Jos se on sitten niin herkkä? Uskovainen mies kuitenkin, sen sanoo Viljon sydän.

Naulakoilla se Määtän perhe onkin, sattuvat samaan aikaan samaan välikköön. Määttä esittelee upseerinäänellä perheensä. Isä n:o 99 katsoo Määttää. Se oli veikeä tutustuminen.

Siinä oli muutamia todistajia vieressä. Heidän mukaansa isä n:o 99 rutisti Määttää lujaa! Joku väitti, että ysäri moiskautti suukonkin tämän puhujaveljen poskelle. Tätä on kuitenkaan vaikea todistaa, ne muut siinä olleet eivät sitä muista nähneensä. Kyllä siitä tapaamisesta jäi kerrottavaa muutenkin sen paikkakunnan lestadiolaisille.

X Lorem Ipsum Dolor Sit Amet, Consectetur Adipiscing Elit

Isä n:o 99 on paniikissa, vaikkei sitä(kään) hänestä näe päällepäin. Mikä minä olen, miksi minä tulen, hän kyselee itseltään. Onko tämä vakava asia, vai joku vitsi vain? Mummot hymyilee seuroissa hänelle, mikä on ahdistavaa. Viljo käy taputtelemassa olalle. Ootko Viljo edelleen mukamas sitä mieltä, hän kysyy. Viljo kiistää olevansa mitään mieltä, puhuu vain seurakunnasta, joka asettaa sananpalvelijat. Onko tää pitkäkin prosessi, kysyy isä n:o 99 sekavia. Hiljaa kuulostellen tahdomme tämänkin asian kanssa edetä, sanoo Viljo. Jos jo ensi keväänä...

Ensi keväänä! Jouluun mennessä tulen hulluksi, joten eiköhän tämä tästä, yrittää isä n:o 99 itselleen.

Kotona hän katsoo itseään peilistä: Moi kaikki! Mä oon isä n:o 99, lestadiolaissaarnaaja. Sanokaa silti ihan ysäriksi vain. Käyn tuolla yhdistyksellä pitämässä puheita, vähän kuin sivutoimisesti. Joskus pääsen radioonkin, ja vanhana miehenä ääneni jo jylisee kymmenientuhansien suviseuravieraiden yllä. Puheeni kuuluvat netissä ja ne tallennetaan sinne. Aaaaaarg... Peilissä olevat kasvot irvistävät epätoivoisina. Jos lähden tästä itse piirille ja kerron, että minusta on tulossa lestadiolaispuhuja, ne ottaa minut niillä puheilla sisään?

Hän pohtii minuuttaan, lukee kaikenlaista, tekee persoonallisuustestejä netissä (Heittäydyt tarkemmin ajattelematta mukaan mihin vain. Innostut helposti ja olet hauska, mutta myös ajattelematon. Niinpä voit joskus pahoittaa toisen mielen ihan vahingossa. Ole siis varovainen.) ja kaikkea muuta. Ja hänen vaimonsa ei huomaa mitään! Rupeanko särkemään astioita? Peruttaisiinko tämä hanke sillä?

Sitten tapahtuu käänne.

Isä n:o 99 näkee unta, jossa hän istuu saarnastuolissa. Ihmiset vellovat edestakaisin. Pallosalamia (unessa ne ovat 'henkipalloja') lentelee ikkunoista. Isä n:o 99 oksentaa lattialle (siis unessa) ja herää. Korvissa soi tritonusta, päässä humisee ja nenä on tukossa. Aamulla selviää, että hänelle on noussut korkea kuume. Traumaattinen reaktio? Kausiflunssa?

Isä n:o 99:n kuume jatkuu useita päiviä. Hänen vaimonsa ottaa iltaisin lapset ja lähtee kirjastoon, kylään, minne vain, että isä saa levätä rauhassa, lasten äänet viiltävät korvia. Lasten ihmettelevät, että eihän isä n:o 99 näytä edes kipeältä. Totta! Kuumetta 40 astetta, ja hän näyttää aivan terveeltä. Kuumemittari tuskin valehtelee?

Eräänä iltana isä n:o 99 alkaa hourailla (normaalia korkeassa kuumeessa?), ja juuri silloin soi ovikello. Viljo! Isä n:o 99 hoippuu ovelle.

- Jumalan terve!
- Mmmm.... terve, hei.

Viljo empii. Hän ajatteli vain käydä rohkaisemassa veljeä, joka varmasti tuntee suurta riittämättömyyttä. Mikäs tuo tuollainen tervehdys on?

- Yksinkö olet kotona?
- Joo... en...
- Talo pimiänä, ajattelin vain...
- Palloja, palloja!
- Mitäettä?
- Jeesus... yläkerrassa...
- Ootko sää kipiänä?
- En... humala....jumala...

Viljo kauhistuu ja nuuhkaisee. Silmät seisovat sillä päässä, hikeä otsassa. Ei se kuitenkaan - nuuh - ei, ei tuoksahda. Jos se on kipiä.

- No mää kuule ihan vain ajattelin käydä... Mutta jos sää isä n:o 99 menisit lepäämään...

Isä n:o konttaa eteisen lattialla ja toistelee 'oijoijoi, oijoijoi'. Voi kauhia, mitä elämäsä voi vastaan tulla, ajattelee Viljo. - No niin, Jumalan rauhaan, hän sanoo ja laittaa oven kiinni.

Onneksi isä n:o 99:n olo alkaa parantua sinä iltana. Kun perhe tulee kotiin pari tuntia myöhemmin, isä n:o 99 istuu juomassa teetä ja hymyilee vaisusti. Hän ei muista Viljon käynnistä jälkeenpäin mitään. Mutta Viljo ei tätä voi unohtaa. Voiko seurakunta erehtyä?

IX Ad Impossibilia Nemo Tenetur

Viljo ja kumppanit keskustelevat isä n:o 99:n kanssa.

- Ei, ei, ei onnistu, ei käy, ei tule mitään, sanoo isä n:o 99
- Näin se veli oli minullakin tuntemiset silloin, kun minua lähestyttiin, tunsin itseni pienen paikalle.
- Sei ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy, laulaa isä n:o 99.
- Koin itseni aivan kelvottomaksi ja halvan tuntuiseksi.
- Ähhh.
- Seurakunnassa on ollut ajatusta, sinä olet ollut ihmisten mielissä, kun on tämä ajankohtainen asia ollut esillä.
- ---
- Mutta eletään hiljaa, kuulostellaan ja uskotaan Jumalasta hyvää. Etkä sinä isä n:o 99 ole tämän asian kanssa yksin.
- Enkö? (Isä n:o 99 ymmärtää väärin, että hän olisi vain yksi kandidaatti nimilistassa)
- Esirukouksin sinua muistamme.
- Kiitos... näistä sanoista, sanoo isä n:o 99, kun ei muuta keksi.