IV Kalervo

Kun sisar aiheuttaa hämmennystä, hänen mieheensä otetaan yhteyttä. Näinhän se ei missään tapauksessa voi oikeasti mennä?

Kalervo arvostaa Eimi-vaimoaan ihan suunnattomasti. Luonteiltaan he poikkeavat täysin, samoin ikäeroakin on muutama vuosi, mutta niistä viis. Kun Eimi tajusi, että Kalervo kuuntelee hänen loputonta puhetulvaansa oikeasti, vaikkei itse juuri pukahda, kaikki on ollut hyvin monta monituista vuotta. Kaikki, mitä Eimi on toivonut ja ehdottanut (lukija ymmärtää), hän on hyväksynyt.

Tero (se alustajaveli, Kalervo oli kuullut Eimin kertomuksen tästä kaikesta) rupesi marketissa juttelemaan oikein huolestuneen näköisenä. Viimein hän pääsi siihen, minkä takia ylipäätään juttelemaan alkoi: Miten teillä menee Kalervo? Eimin kanssa? Hyvin. Mukavaa.

Sitten Teron katkonaiset vihjailut saivat tämän jäyhän pohjalaismiehen suuttumaan, vaikkei mitään, ei mitään näkynyt päällepäin. Me siionissa.... yhtä perhettä... kaikki lapset... ettemme saattaisi toista kiusauksiin... silmien katse... sananpalvelijat on tehtäväänsä asetettu... jos rikkoo toista vastaan... nyt on aivan kuin sellainen tilanne tullut...

Jaahas, jassoo, ajatteli Kalervo. Nyt kai on minun hetki asettua suojelemaan Eimiä. Mitähän tässä sanoisi. Turpiin en ole ketään vetänyt viiteentoista vuoteen, enkä vedä nytkään. Voi ressi. Anna mulle sanoja. Eikä tässä hermostuminen auta mitään.

Minä... Kalervo aloitti. Minä en ossaa mittään tähän sanoa. Soita Eimille jos tuntuu tolta, tai siis tältä. Ja taisit Tero puhua vähän sellaisista asioista, jotka ovat ihan meijän kahdenkeskisiä. Ja sellaisia, jotka ovat ihan omia yksityisasioita, siis Eimin. Mihin en minäkään puutu. Että sellasta. Pakasteet sullaa.

Alustajaveli häkeltyi ja sopersi tehneensä jotain väärin ja pyysi siunausta siinä marketin käytävällä ja lupasi uskoa ja pyysi käymään ihan kylässä.

Mikähän veto tuo oli, mietti Kalervo illalla. Se Tero oli kyllä ihan vilpittömän tosissaan joka käänteessä. Jos tämä nyt oli tällä hyvä?