III Kahdenkeskistä aikaa

Kotona selviää, että isä n:o 99 ei tiedä mitään, mistä isien ja äitien virkistysillassa keskusteltiin. Hänen vaimonsa on huvittunut, mutta uskoo. Ei hätää! Illalla vuoteessa hän kertoo tiivistettynä illan annin. Siinä ei monelle vanhoillislestadiolaiselle ole mitään erikoista:

• Puhuttiin vanhempien jaksamisesta. Todettiin useassa puheenvuorossa, että mm. yhteisen kahdenkeskisen ajan löytäminen on tärkeää. Seuroissakäynti oli useassa puheenvuorossa mainittu koko perhettä virkistäväksi, joskin valiteltiin "hitautta" lähteä seuroihin.
• Lasten kasvatuksesta puhuttiin paljon. Mainittiin se vaara, ettei suuren perheen lapsi voi unohtua suuressa sisarusparvessa, ja jokaista pitäisi muistaa huomioida omana yksilönään.
• Koululaisten kohtaamista syntielämästä puhuttiin myös. Todettiin, että jatkossakin sovitaan yhdessä, mitä lapset menevät koulussa katsomaan ja tekemään. Urheilukilpailuista oltiin hienovaraisesti eri mieltä, mutta vanhemmille tuntui olevan selvä, ettei elokuvat, teatterit, konsertit ja muut syntihoukutukset ole uskovaisten lasten ja nuorten paikkoja. Yksimielisyys oli käsinkoskeltavissa!
• Mediasta mainittiin. Ihmeteltiin, miten maailmassa on niin kova tuska puuttua Jumalan valtakunnan asioihin. Paikalla ollut johtokunnan veli tähdensi, kuinka yksittäiset kristityt ovat langenneet ja näin on aina ollut ja on oleva. Hän vaikutti surulliselta ja vakavalta, ja jatkoi, että meidän ei tarvitse kantaa huolta toisten synneistä. Johtokunnan veli lisäsi myös, että media on selkeästi liioitellut näitä kohuja. Hän kehotti ihmisiä rukoilemaan voimia SRK:n veljille tänä vaikeana aikana.
• Joku isä kysyi, että eikö enää saa nuhdella toista uskovaista synnistä, kun hän oli jonkun puheesta näin ymmärtänyt. Hänelle sanottiin, että saa ja pitääkin, sillä kannamme toinen toistamme tällä matkalla. Yksin emme jaksa.
• Joku isä kertoi iloisia terveisiä sählyvuoroista. Nuoremme ovat elämäniloisia ihmisiä, heissä näkyy siunaus, hän aloitti. Mutta koko juttu meni nauruksi, kun eturivissä joku isä lohkaisi jotain vitsikästä (ei kuulunut taakse asti).
  
• Ehkäisyä sivuttiin puolessakymmenessä itkuntäyteisessä puheenvuorossa. Kannettiin huolta, kun jotkut esittävät itselleen kysymyksen: Sanoiko Jumala todella niin? Eräs äiti ihmetteli, että kenet hänen olisi pitänyt antaa 12 lapsestaan pois, jos itse saisi mennä päättämään tällaisista asioista.
  

Huoh, on sekin niin vaikia asia joillekin, sanoi isä n:o 99:n vaimo. Mutta - lukija arvaa ja ymmärtää - isä n:o 99 on vaipunut uneen jo aikaa sitten. Gunatt!