(Huom. hyvä lukija: sankarimme ei ole hullu, hänellä on vain tällaista hetken innostusta jäljellä kaukaisesta lapsuudesta. Sen todistanee tämä tarina.)
On arki-ilta. Isä n:o 99 on toimittamassa jotain asiaa tyhjällä rauhanyhdistyksellä. Ehkä hän testaa valoja tai jotain, koska salissakin on täysvalaistus?
Työ on tehty! Isä n:o 99 istahtaa salin etupenkkiin, ja miettii, oliko vielä jotain. Ei. Mutta väsyttää, istunpa tässä hetken. Siinä isä n:o 99 nyt istuu ja katsoo puhujanpönttöä, selkänsä takana tyhjä, iso seurasali. Hmm. Miltähän tuolta näyttää tämä kaikki, hän miettii. Hops, käynpä katsomassa.
Nyt isä n:o 99 istuukin jo puhujanpöydän takana. Hulppeaa, hän ajattelee, mutta samalla kuvittelee, miten kauheaa olisi saarnata täältä viidellesadalle kuulijalle. Varmasti karahtaisi puhe kurkkuun. No, voihan sitä nyt testata, hän ajattelee, katsoo ikkunoihin: kukaan ei näe.
Rakkaat veljet ja sisaret, isä n:o 99 sanoo hiljaa. Ei tunnu miltään. Sama kovempaa: Veljet ja sisaret! Veljet!! Sisaret!!! Jännä, ettei täällä kaiu ollenkaan. Johtuuko se noista ryijyistä?
Paavali täällä meitä neuvoo!!! Hän kajauttaa. Minkäslainen nuotti sillä Viljolla? Monasti puuuuttuvaisinaa... Kuulkaa rakkaat! Nytkin saamme jäädä uskomaan!!! Kuuleeko takapenkki!!!
Isä n:o 99 eläytyy. Hän avaa pöydällä olevan Biblian ja lukee sieltä: Olkaat siis hedelmälliset! Lisääntykäät!!! Enentäkäät teitänne maassa! Tulkaat siinä mooneksii!!! (Tää kuulostaa jo Viljolta, hän kihisee innoissaan.) Vouu, vouu, hän ulvoo kuin pieni ajokoira.
Räh, räh, köh, köh, keittiö-keittiö-kuuleeko-keittiö-kummäpuhun, jatkaa isä n:o 99. Sitten hän kohottaa kätensä kohti tyhjää salia ja alkaa siunata sen Viljon äänellä: usko sinäkin lihava nainen siinä etupenkissä kaikki...
Salin ovesta astuu Nelson. Aaaargh, ajattelee isä n:o 99, unohdin Nelsonin! (Nelson on lievästi kehitysvammainen pappa, jonka isä n:o 99 lupasi ottaa kyytiinsä, Nelson pääsee kaupalta takaisin palveluasuntoonsa.)
Joko lähäletään, kysyy Nelson. Halijottelekko sää?
Koko viikon isä n:o 99 tuntee olonsa niiiin syntiseksi. Pilailiko hän pyhillä asioilla? Tajusiko se Nelson? Pakko oli kuitenkin kokeilla, etten toista kertaa mene.
Tinnituskin palasi. Vouu.
tiistai, 15. marraskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
4 kommenttia:
Sulla taitaa puhujan nakki napsahtaa a.s.a.p!
Espoo nauttii.
-nize-
Tää isä nro 99 on ihan hervoton kappale. :D Iltapullaanhan täsä meinaa tukehtua...
t: palta-ila
Tykkään isä nro 99:stä. Oon ajatellu perustaa hänelle fanisivuston naamakirjaan. Lisää isä nro 99:ää, häntä tarvitaan. Hän on Persoona!
Hyvä, saadaan viimein saarnaaja joka ymmärtää unen merkityksen. Männä pyhänäkin kun meitä yritettiin niin kovin ravistella hereille, ennenko Ylkä tuloo...
t. unonen
Lähetä kommentti