II ...schläft

On isien ja äitien virkistysilta rauhanyhdistyksellä. Isä n:o 99 on kärsinyt tinnituksesta koko viikon. Nyt, perjantaina, työviikon jälkeen se alkoi yhtäkkiä helpottaa. Ihme! Korvassa on rauha pitkästä aikaa.

Sitten hänen (rakas) vaimonsa ilmoittaa, että lähdetään virkistysiltaan. Mikäpä siinä, tuumii isä n:o 99. Mennään tuonne takariviin, kun en jaksa nyt olla framilla eli esillä, hän sanoo.

Alustus alkaa. Isä n:o 99 nauttii tästä kaikesta, on niin rauhaisaa. Alustajan ääni kuuluu aivan kuin jostain kaukaa (takapenkistä puhujanpönttöön on 30 metriä). Ääni vieläpä loittonee - isä n:o 99 vaipuu uneen.

Lukijan on hyvä tietää, että isä n:o 99 kuuluu niihin siunattuihin, jotka osaavat nukkua istuallaan. Kaikki eivät osaa. Miksi hänen vaimonsa ei huomaa? No, hän on niin innostunut illan aiheesta, mistä isä n:o 99 on luonnollisesti autuaan tietämätön. Vaimo käy jopa pitämässä puheenvuoron siitä, kuinka me väsymme arjessa.

Isä näkee koko illan samaa unta: on kesä, ja isä n:o 99 on kesämökillä kantamassa perämoottoria vajasta rantaan. Uni on seesteinen, vaikka vajasta rantaan tuntuu olevan unessa matkaa monta kertaa enemmän kuin todellisuudessa.

Loppulauluun havahtuu myös isä n:o 99, ja pyyhkii sylkivanan suupielestään. En kai minä torkahtanut? (Missä minä olen?)

Hyvä ilta, sanoo vaimo kotiin palatessa. Isä n:o 99 miettii, laitettiinko se mökin vaja lukkoon.