XI Isä n:o 99 pussaa Määttää

Isä n:o 99 alkaa olla jo sinut tulevaisuutensa kanssa. Viimeistään keväällä siis nousen vuorollani tuonne eteen, avaan Raamatun, aloitan puheen, kansa hiljentyy kehotuksestani rukoukseen, jonka minä vedän, luen tekstiä, jota selitän, ihmiset - jos niin sattuu - herkistyvät, kun julistan synninpäästöä, nostavat kätensä, jolloin siunaan heidät vaikka yksi kerrallaan, muistan sitten lapset ja nuoret erikseen, lopuksi valan ihmisille toivoa, sanon aamenen ja laskeudun alas.

Ja jos minulta kysellään rauhanyhdistyksestä, aloitan vastaukseni sanomalla "meillähän on niin..." tai "me uskomme yksinkertaisesti niin, että...". Isä n:o 99 vilkuilee puhujien kahvipöytään, jossa kerrotaan kaskua vedet silmissä nauraen. Eli tätä kaskuperinnettäkin olisi ruvettava kertaamaan.

Joku voima saa hänet jopa uskomaan, että näin sitä vain hänen elämässään on tarkoitettu. Nuo mummot ja muu seurakunta näkevät jotain jumalallista. Mutta sittenkin! Puhunko minä sitä, mitä kuulen muiden puhujien sanovan, vai kerronko omin sanoin tämän maailmankatsomukseni ja miten Raamatun sanomat sen kautta näen? Onko siinä eroa? Saako olla?

Näin siis hänen päässään. Muttei yksin näin: toinen, yhtä suuri voima kieltää kokonaan kaiken. Tämä on joku moka, kohta kaikki perutaan. Isä käy jopa Dressmanilla halpoja pukuja katsomassa. Jos tollasessa aloittaisi, hän hypistelee tummanharmaata takkia, mutta samalla parahtaa mielessään, että tää on ihan pöljää.

Viljo on hämillään. Hän on uskonut lujasti siihen, että isä n:o 99 on tarkoitettu seurakuntaa palvelemaan saarnaviran tehtävässä. Jaana, isä n:o 99:n vaimo sanoi miehestään, että se ei sovi sellaiseen, se on höpelö. Sitäkö se konttaaminen siellä oli? Oliko se leikkiä? Vai onko isä n:o 99 pohjimmiltaan tällainen heikko veli? Voiko se sortua kovassa paineessa?

Seuraava käänne.

Kauppatieteen maisteri, ekonomi Määttä etenee urallaan. Yritys, jossa hän on töissä etsii piiripäällikköä isä n:o 99:n ja muiden ystäviemme kotikaupunkiin! Pesti on mieluisa, joten tämä 10-lapsinen perhe muuttaa.

Siionissa viesti kiirii, ja Viljokin kuulee: paikkakunnalle on muuttamassa nuori puhujaveli perheineen! Määttä on nimi. Viljo ristii kätensä ja sopertaa: tämä on vastaus, tapahtukoon sinun tahtosi, päästä meidät pahasta! (Mistä pahasta, kysyy blogisti kummissaan?) Asia alkavat selkeytyä.

Eräissä sunnuntaiseuroissa Viljo lähestyy isä n:o 99:ää taasen. Miten veljellä on mennyt, hän kysyy iloisesti. No tässähän tämä, vastaa isä n:o 99 ja odottaa, mitä asiaa Viljolla nyt on.

Viljo saa asiansa esitettyä, mutkikkaasti selitellen, mutta kuitenkin niin, että isä n:o 99 tajuaa välähdyksenomaisesti. Meille on tänne muuttanut tämä Määtän perhe, puhujaveli on tämä Määttä. Nyt on seurakunnan pyyntö kuultu. Sinäkin, isä n:o 99, ysärihän sinä minulle olet, hehe, olet ollut meidän mielissämme. Nyt kuitenkin seurakunnassa on ajateltu, että annetaan sinun vielä kasv... talostella aivan vielä rauhassa.

Nyt Viljo taisi narrata, ei kukaan ole mitään puhunut siitä, että isä n:o 99:n prosessi keskeytetään, mutta jos se nyt menisi näin. Viljo uskoo vakaasti, että seurakunta on varmasti samaa mieltä kuin hänkin. Näin kai se sitten onkin, varmistuu myöhemmin.

Mikrosekunnin ajan isä n:o 99:n mielessä käy pettymys: eikö sittenkään. Sitten hänet valtaa huumaava vapauden tunne! Viljo hymyilee hänen vieressään, mutta hän näkee vain auringon, kesän, järven, vaimonsa silloin vuosia sitten hääpuvussa, vuoriston, lintuparven...

Viljo tarkkailee isä n:o 99:ää hetken, tämä istuu suu auki ja katsoo jonnekin kaukaisuuteen. Onhan tämä iso asia meille kaikille, hän ajattelee. Viljo muistaa, kuinka isä n:o 99 sanoi Jeesuksen olevan yläkerrassa. Jos se on sitten niin herkkä? Uskovainen mies kuitenkin, sen sanoo Viljon sydän.

Naulakoilla se Määtän perhe onkin, sattuvat samaan aikaan samaan välikköön. Määttä esittelee upseerinäänellä perheensä. Isä n:o 99 katsoo Määttää. Se oli veikeä tutustuminen.

Siinä oli muutamia todistajia vieressä. Heidän mukaansa isä n:o 99 rutisti Määttää lujaa! Joku väitti, että ysäri moiskautti suukonkin tämän puhujaveljen poskelle. Tätä on kuitenkaan vaikea todistaa, ne muut siinä olleet eivät sitä muista nähneensä. Kyllä siitä tapaamisesta jäi kerrottavaa muutenkin sen paikkakunnan lestadiolaisille.